|
|
Hinta
vuonna 1983: 2750 mkOhjelmien korjaus oli hieman hankalaa, kun koko kuvaruudulla tapahtuva editointi ei ollut mahdollista. Korjaukset oli tehtävä rivi kerrallaan editointikomentojen avulla. Muut ohjelmien kehityskeinot olivat sen sijaan keskimääräistä paremmat.
Ohjelmarivejä syötettäessä oli automaattinen rivinumerointi. Ohjelmarivien uudelleen numerointi onnistui ja järjestelmästä löytyi jäljitysmenetelmä, jolla etsittiin virheitä ohjelmasta.
Muita edistyneitä ja harvinaisia ominaisuuksia olivat kaksoistarkkuus ja muotoiltu tulostus, jossa voitiin määritellä, missä muodossa luvut tulostettiin. Näille ominaisuuksille osasi varmasti antaa arvoa, kun rupesi itse ohjelmoimaan jotain hyötyohjelmia. Esimerkiksi kirjanpito-ohjelman ohjelmointi ilman kaksoistarkkuuden lukuja oli melkoisen hankalaa. Muotoiltua tulostusta tarvitsi kaikissa ohjelmissa, jotka tulostivat lukuja taulukkoon tai muuten samaan linjaan allekkain.
Muilta osin BASICin toteutus noudatteli tavanomaisia linjoja. Käskyt löytyivät nauhurin, kirjoittimen ja pelisäätimien ohjelmointiin, piirtämiseen, soittamiseen, merkkijonojen käsittelyyn ja tavalliset matemaattiset funktiot.
Grafiikan ohjelmointimahdollisuudet olivat melko mukavat. Laitteessa oli suuri määrä valmiita grafiikkamerkkejä ja koko merkistö voitiin määritellä itse uudelleen, jos näin halusi. Itse määriteltyjä piirrosmerkkejä voitiin käyttää hyväksi merkkigrafiikassa, joka oli kaikkein helpoin ja nopein tapa toteuttaa piirrosohjelma silloin, kun kuvio voitiin muodostaa pelkästään yhden kirjoituspaikan täyttävistä merkeistä. Tähän ei tarvittu muuta kuin, että kirjoituskäskyllä muodostettiin kuviot valmiista tai itse määritellyistä merkeistä.
Hienojakoisempaa piirrosta tarvittaessa täytyi käyttää tarkkuusgrafiikkaa, joka ominaisuus myöskin löytyi Colour Geniestä, mutta kuvapisteiden lukumäärä oli totuttua pienempi. Kuitenkin harrastelijakäyttöön kuvat olivat aivan riittävän tarkkoja.
Tarkkuusgrafiikan ohjelmointi oli varsin helppoa, kaikki tehtävät hoituivat BASIC-kielellä. Ei tarvittu mitään konekielisiä temppuiluja tai absoluuttisten muistiosoitteiden sisältöjen muuttelua. Käskyt löytyivät muun muuassa viivojen, ympyröiden ja neliöiden piirtämiseen sekä rajattujen alueiden värittämiseen.
Ääniohjelmointiin oli oikeastaan vain kaksi käskyä, mutta ei niitä juuri enempää tarvittukkaan, silloin kun nämä kaksi olivat riittävän tehokkaita.
Soittelukäskylle piti ilmoittaa mitä kolmesta äänigeneraattorista soittettiin, käytetty oktaavi, nuotti ja voimakkuus. Ja niin rupesi television kaiuttimesta kuulumaan ääntä. Normaalisti antennipiirin kautta televisioon kytketystä systeemistä kuului kyllä sen verran häiriöitä mukana, ettei musiikkituokiosta liiemmälti voinut nauttia. Laitteessa olikin video- ja audioliitännät, joita käyttämällä saavutettiin parempi kuvan laatu ja ennen kaikkea äänen toisto.
Käytettävissä oli myös käsky, jolla ääntä voitiin muunnella säätämällä äänen nousu- ja laskuaikoja sekä äänen kestoa. BASIC-käsikirjassa olleiden muutaman esimerkin perusteella ei kuitenkaan käynyt kovin hyvin selville miten tämä suoritettiin. Asia valkeni sitkeiden omatoimisten kokeilujen tuloksena tai teknisestä käsikirjasta, jota laitteen mukana ei toimitettu.
Pelisäätimet olivat todella muhkean näköiset ja poikkesivat ratkaisevasti edukseen monista muista merkeistä. Säätimissä oli sauva, jolla kuvitteellista osoitinta liikuteltiin tasossa. Osoittimen kordinaattien rajat olivat 0 ja 64. Säätimen ohjelmointi suoritettiin lukemalla osoittimen kordinaattien arvo. Kordinaattien arvopareja oli kaiken kaikkiaan 65 x 65 kappaletta.
Tämä tarjosi huomattavasti edistyneemmät mahdollisuudet sovellutuksille kuin tavallinen sauvasäädin, jossa oli vain kahdeksan eri asentoa. Monipuolisuutta lisäsi vielä numeronäppäimistö, jolla koneelle voitiin syöttää numero käyttämättä koneen varsinaista näppäimistöä.
Pelisäädintä käytettiin usein pelkästään pelien ohjaamiseen. Ei oivallettu, että se oli erittäin monipuolinen syöttölaite, joka käyttömukavuuden ohella tarjosi näppimistöä luonnollisemman syöttötavan monissa sovellutuksissa. Esimerkiksi piirtämisohjelmissa, joissa tietokonetta käytettiin kynän ja piirroslehtiön korvikkeena oli toki luontevampaa käyttää kynänä ohjaussauvaa kuin vaikkapa kursorinäppäimiä. Piirtämissovellutuksissa oli tärkeää myös kynän nopeuden säätäminen, joka olisi ollut kätevää hoitaa säätimen yhteydessä olevilla numeronäppäimillä.
Toisena esimerkkinä pelisauvan käytöstä olisi voinut olla sävellysohjelma, jossa pelisauvalla piirrellään nuotteja nuottiviivastoon ja numeronäppämistöllä merkitään nuottien kestot. Musiikkia kuunneltaessa olisi voinut sauvalla ohjata äänen toistamiseen liittyviä muuttujia kuten äänien nousu- ja laskuaikoja, tempoa ja muuttaa oktaavia.
Laitteen mukana tuli kaksi englanninkielistä opasta, aloittelijan käsikirja ja BASIC-käsikirja. Aloittelijan opas oli yleisluontoinen kirja, joka antoi ohjeet koneen asentamiseksi käyttökuntoon ja selvitteli nauhurin ja näppäimistön käyttöä. Lisäksi käsiteltiin ohjelmointia yleensä, ohjelmien korjausta, grafiikkaa ja äänitulostusta. Opas oli ihan paikallaan vaikkakaan 30 sivuun ei ymmärrettävästi kovin tyhjentäviä esityksiä laadittu.
BASIC-käsikirja oli jo hieman tukevampi opus käsittäen runsaat 120 sivua. Opus oli nimensä mukaisesti käsikirja eikä sisältänyt yleistä ohjelmoinnin teoriaa. Näin noviisit kaipasivat lisäksi jotain ohjelmointiopasta.
Käsikirjassa oli sekä hyvää että huonoa. Jos aloitetaan hyvästä, niin siinä käytiin ohjelmointikielen käskyt läpi käsky käskyltä ja miltei jokaisesta oli ohjelmaesimerkki. Esimerkkien avullahan tunnetusti oppi paremmin kuin lukemalla pelkkää teoriaa. Selitykset olivat lyhyitä ja asiallisia olematta samalla liian puutteellisia.
Huonoa oli ennen kaikkea se, että asioiden löytäminen oli tolkuttoman vaikeata, kun ei ollut minkäänlaista sisällysluetteloa eikä asiahakemistoa. Liitteisiin ei ollut riittävästi kerätty usein tarvittavia asiakokonaisuuksia kuten teknisiä tietoja, virheilmoituksia jne.
Opas toimitettiin rengaslehtiöinä, jossa liian kireistä muovisista renkaista aiheutui sivujen takertumista toisiinsa. Sivujen käänteleminen oli siten vaikeaa eikä kirja kestänyt ehjänä kovinkaan kauaa.
Colour Genie oli tyypillinen kotitietokone, jossa oli monipuoliset ajanvieteohjelmoinnin mahdollisuudet. Laitteen ohjelmatarjonta oli myöskin keskittynyt huvipuolelle. Laite sopi edistyneelle käyttäjälle, ensimmäiseksi tietokoneeksi sitä voitiin suositella mikäli käyttäjä ymmärsi englantia.
Huonoja puolia laitteessa oli ohjelmien korjaamisen hankaluus ja tarkkuusgrafiikassa ei ollut aivan yhtä paljon kuvapisteitä kuin kilpailevissa merkeissä, esimerkiksi Commodore 64:ssä.
Hyviä puolia olivat erinomaiset mahdollisuudet hyötykäyttöön. Koneessa oli kunnollinen näppäimistö, skandinaaviset kirjaimet vakiovarusteena, kaksoitarkkuuden luvut ja tulostuksen muotoilukäskyt. Lisälaitteena oli kohtuuhintainen ja laadukas kirjoitin.
Tämän
sivun viimeisen päivityksen ajankohta: 9. toukokuuta 2003.
Tämä sivu kuuluu Tontti Kerhon ylläpitämään
Tec Dubelin Xbox-sivustoon.