|
|
Hinta
vuonna 1983: 7900 mk (peruskokoonpano)Dai on alunperin Belgialainen tietokone, jota valmisti INDATA, vuonna 1982 perustettu yritys. Laitteen suunnittelivat aikoinaan Applen menestystarinaa luomassa olleet kaverukset, jotka lähtivät omalle tielleen ja päättivät suunnitella ihan oman koneen. Kaverit panivat parastaan ja tuloksena olikin monilta ominaisuuksiltaan ylivoimainen laite.
Dain BASIC-kieli sisälsi useimmat käskyt mitä muutkin vastaavat laitteet. Erikoisuus sen sijaan oli käskyjen tulkinta ja kääntäminen jonkinlaiselle välikielelle jo ohjelman kirjoitusvaiheessa riviä muistiin tallennettaessa. Tästä oli etuna ensinnäkin se, että monet virheet paljastuivat jo kirjoitusvaiheessa, ja ohjelman ajoaikainen testaus nopeutui ja helpottui. Toinen merkittävä etu välikielelle kääntämisestä oli ohjelman suoritusnopeuden kasvu. Dai päihittikin suoritusnopeudessa kaikki muut kotikäyttöön tarkoitetut laitteet. Se oli noin 3-4 kertaa Commodoreja ja Sinclaireja nopeampi.
Ohjelman korjaaminen sujui kätevästi, sillä laitteessa oli koko kuvaruudun alueella toimiva editori. Kursori voitiin siirtää kuvaruudussa näkyvän listauksen korjattavaan kohtaan, johon korjaus tehtiin poistamalla tai lisäämällä merkkejä. Ohjelmien testaamiseksi oli jäljitysmenetelmä, mutta tuiki tarpeellinen rivien uudelleen numeroinnin suorittava käsky puuttui. Ohjelmia voitiin testausvaiheessa ajaa käsky kerrallaan.
BASIC-kielessä oli myös syöttö- ja tulostusporttien ja peliohjaimien ohjelmointikäskyt, jotka monista laitteista puuttuivat. Erikoisuutena oli käsky, jolla sai muuttujan tai taulukon elementin muistiosoitteen selville. Ominaisuudella oli käyttöä esimerkiksi aikakriittisten sovellusten nopeuttamisessa.
BASIC-tulkki hyväksyi 14 kirjainta pitkät muuttujan nimet. Kokonaislukujen laskentatarkkuus oli yhdeksän numeroa ja liukulukujen tulostustarkkuus oli kuusi numeroa niiden laskentatarkkuuden ollessa hieman suurempi. Tarkkuus riitti tavanomaisiin sovellutuksiin, mutta suurta tarkkuutta vaativissa tehtävissä, esimerkiksi kirjapidossa, se oli riittämätön.
Pidemmälle ehtineiden harrastajien erityissovellutuksia varten laitteessa oli myös konekielimonitori konekielisten ohjelmien kehitystyötä varten.
Grafiikan ohjelmointimahdollisuudet olivat Daissa verrattain hyvät. Valittavana oli 12 erilaista grafiikkatilaa, joissa erona olivat osoitettavissa olevien pisteiden lukumäärä, käytettävissä olevien värien lukumäärä ja mahdollisuus liittää grafiikkanäyttöön neljä 60 merkin mittaista tekstiriviä samaan tapaan kuin ATARIn kotitietokoneessa.
Värejä oli käytettävissä 4 tai 16 valitusta tilasta riippuen. Kuudentoista värin tilassa jokainen kuva-alkio oli väritettävissä halutulla värillä, mutta muistitilan säästämiseksi oli kahdeksan vierekkäisen pisteen käytössä vain kaksi tai kolme väriä. Kaikissa tiloissa voitiin neljää valittua väriä muuttaa yhtäaikaisesti, joka oli oivallinen tehokeino esimerkiksi animaatiosovelluksissa.
Piirtämiseen oli käytettävissä käskyt, joilla asetettiin piste, vedettiin viiva ja täytettiin suorakaide värillä. Käskyvalikoima oli melko suppea ja sitä voitiin pitää jonkinlaisena vähimmäisvaatimuksena, joilla juuri ja juuri tuli toimeen. Tämän hintaisessa laiteessa olisi voinut kuitenkin olettaa käskyt myös ympyrän ja suorakaiteen piirtämiseen, grafiikkakuvien tallentamiseen ja piirettyjen viivojen ja käyrien poispyyhkimiseen. Ympyrän ja neliön piirtäminen oli tietenkin helppo ohjelmoida viivan piirtämiskäskyllä, mutta ohjelmista tuli tarpeettoman hitaita.
Muita hyödyllisiä grafiikkakäskyjä olivat kursorin ohjelmointikäskyt ja käskyt, joilla saatiin selville grafiikkatilan kordinaattien suurimmat sallitut arvot.
Ääniohjelmointiin Dai tarjosi edistykselliset mahdollisuudet, ja kuului siltä osin tietokoneiden eliittiin. Laitteessa oli kolme äänigeneraattoria ja kohinageneraattori sekä ohjelmoitavat äänen nousu- ja laskuajat Commodore 64:n tapaan. Ääniohjelmointi oli suoritettavissa BASIC-kielen käskyillä ja tulostus voitiin toistaa tv:n kaiuttimesta tai stereolaitteiston kautta.
Toistettava ääni ohjelmoitiin käskyllä, jonka parametreina ilmoitettiin äänigeneraattori, äänen nousu- ja laskuajat määrittelevä käsky, voimakkuus ja äänen taajuus. Äänen nousu- ja laskuajat määriteltiin erillisellä käskyllä, jossa ilmoitettiin kuinka nopeasti ääni nousee maksimivoimakkuuteensa ja missä ajassa se häipyy kuulumattomiin. Kohinageneraattorin ohjelmointiin oli oma käskynsä, jolla ilmoitettiin kohinan voimakkuus.
Musiikkiohjelmoinnissa oli käytettävissä lisäksi tehokeinot TREMOLO ja GLISSANDO, joilla soitettavan sävelen korkeutta voitiin nopeasti muuttaa tai saada aikaan äänen liukuva muuttuminen taajuudesta toiseen.
Dain mukana toimitettiin noin 200-sivuinen englanninkielinen käsikirja. Oppaassa oli kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin laitteen toimintakuntoon asentaminen, näppäimistön operoimista sekä Daille tyypillisiä erityiskysymyksiä. Ohjelman tallentaminen ja lataaminen sekä grafiikkaohjelmointi kuuluivat näihin erityiskysymyksiin.
Oppaan loppuosa käsitteli yksittäisten BASIC-käskyjen ominaisuuksia, siinä oli selostettu konekielimonitorin käyttöä ja lisäksi oli kolmisenkymmentä ohjelmaesimerkkiä. Mukana oli tietenkin selvitys laitteen liitännöistä ja kooditaulukot.
Oppaan ymmärtäminen edellytti, että lukija oli verrattain edistyneellä tasolla ja aloittelijalle tuli varmasti monin paikoin vaikeuksia pysyä mukana. Mitään ohjelmoinnin perusopetusta ei oppaaseen sisältynyt.
Dai oli ilman muuta pidemmälle ehtineen harrastajan laite. Se tarjosi muutamia etuja, joita muista laitteista ei löytynyt. Laitteen vahvimmat puolet löytyivät asioista, jotka aloittelijat harvemmin asettivat valinnan perusteiksi.
Laitteen plussat olivat erittäin nopea ohjelman suoritus välikielelle kääntämisen ansiosta. Siinä oli tavanomaista leveämpi ja hyvin selkeä näyttö laitteeseen kytketyllä RGB-monitorilla. Näytön ominaisuudet riittivätkin useissa tapauksissa jopa tekstinkäsittelyyn. Näytöksi kävi myös tavallinen televisio, mutta parempaan tulokseen päästiin RGB-monitorilla, jollaisen sai rakennettua tavallisesta televisiosta alle tuhannen markan lisäinvestoinnilla.
Myös ääniohjelmoinnin toteuttamisesta ja runsaista lisälaitteiden liitäntämahdollisuuksista oli syytä antaa tunnustus. Näppäimistö oli niin ikään kunnollinen ja miellyttävän tuntuinen kovassakin käytössä. Lisälaitteena saatava CP/M-käyttöjärjestelmä takasi laajan ohjelmatarjonnan laitetta hyötykäyttöön tarvitseville.
Miinuspuolia olivat ennen kaikkea peruslaitteiston korkea hinta, joka karsi useat aloittavat harrastajat ostajajoukosta. Ohjelmien kehitystyön apuneuvoista rivien uudelleennumerointikäsky puuttui ja skandinaavisten erikoismerkkien puuttuminen rajoitti hyötykäyttöä. Grafiikkaohjelmointiin laitteessa oli kaikki välttämätön, mutta tämän hintaiselta laitteelta olisi voinut odottaa täydellisempää käskyvalikoimaa.
Tämän
sivun viimeisen päivityksen ajankohta: 9. toukokuuta 2003.
Tämä sivu kuuluu Tontti Kerhon ylläpitämään
Tec Dubelin Xbox-sivustoon.